Mustassa pitsireunus
kynsissä elämänjano
joka ei sammu vaikka
joisi vihkivettä
Vedessä kelluu kultainen
untuvaihminen, jolle
elämää suurempi on syvyys
musta
Mustaan tunkeutuu valo
jolle ei voi sanoa ei
jonain päivänä se tulee
mutta koskaan ei voi unohtaa
Höyhenissä pyörii tuhansia
lapsia, joilla on kruunut
he eivät ymmärrä
eikä heidän tarvitsekaan
Siinä on se valtameri, jossa
kelluu ikuisuus
ehkä joskus ohi lipuu
suuri pihlaja
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Muistakaa, että jokainen tulkitsee runon tavallaan. Runo on mielipide, oma ääni - runo ei ole koskaan täydellinen: se on ruma, kaunis ja täysin järjetön. Kirjoittamani runot ovat pelkkää ajatusvirtaani.