Varjosi takana on se
ihminen jolle uskouduin
jonka salaisuudet ovat minun
jonka sielu on mustunut omaani
Nurkassa on tumma paneeli
jonka taakse se on piiloutunut
kaikkien katseilta eikä kukaan
enää koskaan saa tietää
mitä tapahtui Hänelle
Sileä tammipuu vasten kämmentäsi
ratisee ja notkuu ja palaa
liekki nousii kasvoillesi
mutta hymysi ei valaistu
sinä et pala, sinä jäädyt
Sinä et ole Hän eikä hänessä ole
mitään mikä muistuttaa sinusta
hän on kasa varjoja, pelkkää
mustetta seinässä
hänen ääriviivansa
Sänkyyn jäi pelkkä painauma
tyynyssä tuoksuu arsenikki
minä etsin, minä etsin
mutta Hänestä jäi vain sulkia
Varjoissa tuoksuu kuolema
mutta pioni lemuaa hiuksissasi
Hän ei ole pelännyt koskaan
sillä sinä et ole mitään
Piirrän Hänen kasvonsa ulkoseinään
mutta siluetti kaatuu etelään
poskille kohoaa mustepuna
mikä värjää koko taivaan
enkelinmustaksi
mitä tapahtui Hänelle
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Muistakaa, että jokainen tulkitsee runon tavallaan. Runo on mielipide, oma ääni - runo ei ole koskaan täydellinen: se on ruma, kaunis ja täysin järjetön. Kirjoittamani runot ovat pelkkää ajatusvirtaani.