Aamuyöllä

Osasin odottaa sitä puhelua
osasin odottaa totuutta
tiesinhän minä ettet sinä oikeasti
osannut olla jättämättä jälkiä

Minä kuuntelin jokaisen syytöksen
minä hymyilin kirpeässä kevätilmassa
leijuin pilvissä sillä viimeinkin
sinä jäit kiinni

Mutta minä en tahtonut paljastaa
että se kaikki todellakin oli totta
minä tahdoin leikkiä hieman kauemmin
odottaa ettet enää pääse ylös

Minä tahdon että tulet syliini
tahdon sinun purkautuvan
tahdon antaa sinulle sen mitä kaipaat

Mutta sen sijaan minä itkin
minä vuodatin kaiken ja toivoin
että hän uskoisi
tahdoin hänen uskovan minun sanoihini
minä kerroin kaiken, jokaisen murusen

Ja sitten hiljaisuus ja naksahdus
ei enempää
minä toivoin jotain enemmän
minä tahdoin jo elää

Aamuyöllä minä paljastin kaiken
mutta kukaan ei uskonut
siinä sinä olit aina onnistunut
totuudesta huolimatta sinä olit aina oikeassa
ja toista naista ei uskota

Amor

Olet ollut kauan poissa
sillä keittiössä on viimein rauhallista
täällä ei tuoksu petos

Kuulin että sinä onnistuit
onnistuit peittämään tekosesi
niin kuin peitit minultakin
luulet että sylisi kadottaa kaiken
vaikka oikeasti sinun käsilläsi lepää
turmio

Tässä tilanteessa olen kuitenkin onnellinen
minä olen se toinen nainen
jota sinun naisesi pelkää

Jos et rakasta minua etkä kaipaa
jos olen sinusta kalvakka

Miksi sinä matelet minun eteiseni kynnyksellä
ja janoat minua

Ethän sinä minua tarvinnut
enkä minä ollut tarpeeksi
miksi nyt minun avuni kelpaavat
miksi nyt suudelmiani janoat
miksi kaipaat syliini
vaikka toisaalla olisi lämpimämpi

Kaste

Huomaan sinun itkeneen
sinä et koskaan itke
sinä et tunne surua, et katumusta

Ehkä sinustakin on viimein tulossa ihminen
ehkä sinä et enää tiedä, missä on talosi
millainen talosi sitten onkaan

Silti minä päästän sinut keittiööni
annan sinun koskea olkapäätäni
annan sinun luulla että minä välitän

Välittäminen olisi liian suuri teko
sellaista ihmistä kohtaan
kuin sinä

Ehkä sinä luulet että olen jo antanut anteeksi
etten enää muista miten minua sattui
ehkä sinä vain et ymmärrä
että sinun kasteesi on vasta tulossa

Silkkiselkä

Minä nautin siitä miten sinä lähdet täältä
lähdet takaisin toiseen syliin
tuoksuen minulta
meiltä

Me emme enää tuoksu
me lemuamme petokselta, valheilta
katkerilta hymyiltä
raivokkailta suudelmilta

Minä nautin siitä että ehkä sinä
tunnet hetken ajan tuskaa
että olet täällä
minun sängyssäni

Ehkä nautit siitä kun sormeni hautautuvat mustiin hiuksiisi
hampaani napsivat kaulaasi
mutta minä nautin siitä ettet sinä
enää voi koskaan satuttaa minua

Me emme ole solmu
me olemme silkki vasten silkkiä

Salaisuuksia kaulalla

Minä olin erehtynyt
minä hairahdin
tai niin minä luulin

Ymmärsin kuitenkin että
sinä olit erehtyväisempi
luulit että minua sattuu
ja sinä lievitit tuskaani

Ehkä sinä ymmärrät aamulla
että tyynylläni olevat ripsiväritahrat
eivät ole kyyneliä

Ne ovat valtaa

Murheiden talo

Ja sinä iltapäivänä sinä
kutsuit tätä murheiden taloksi
taloksi johon sinä et enää kuulu

Enkä ymmärrä miksi sinä välität
sinä lahotit tämän talon perusteet
ja poltit ne kauniit pitsiverhot

Kaikesta huolimatta sinä vain
tulit aina uudelleen koputtamaan
murheiden talon valkoista ovea

Sinä tulit salassa
odotit saavasi salaisuuksia
joita voisimme jakaa

samalla kun ovikello soi

Kaipasitko koskaan kotiin

Sinä muistit kyllä minne mikäkin kuului
missä hukuttiin huokauksiin
missä kyyneleet virtasivat

Osasit yhä satuttaa
satutit kyllä, avasit haavoja
mutta et onnistunut turmelemaan
haavat parantuvat aikanaan
mutta hajonnut mieli
se ei muutu ehjäksi ilman
oikeaa kokoajaa

Luulit minun taipuvan
sinun valtaasi jälleen kerran
tahdoit minun olevan se sama
nainen johon rakastuit
silloin vuosia sitten

Kaipasitko koskaan kotiin
kun nukuit Hänen käsivarsillaan
järsit niitä pisamia hampaillasi
sanoit Hänen olevan juuri se

Mitä Hän on sinulle
makaat sylissäni itkien
välillä kantaen minut untuvavaltakuntaasi
luuletko etten minä ole muuttunut
luuletko etten maista suurta valhetta

Kaipasitko koskaan kotiin
päätöksesi jälkeen
lähdit Hänen matkaan jättäen minut istumaan
keittiön pöydän ääreen

Olen jopa polttanut ne verhot joihin
imeytyi kyynelieni valtameri
ja silti sinä luulet että minä jätän taakseni kaiken
ja aloitan kaiken uudelleen